Pakkomatematiikkaa vai valinnanvaraa?

Tällä hetkellä matematiikka ei ole pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa ja se on monelle lukiolaiselle helpotus. Opiskelija voi olla laudatur-tason oppilas muissa aineissa, jotka hän kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, mutta matematiikan kokeesta saattaisi tällaiselle olla mahdotonta päästä läpi. Matematiikka vaatii melko erilaisia kykyjä kuin monet muut osaamisen lajit. Tällä hetkellä ylioppilaskirjoitusten kohdalla hyväksytään, ettei kaikkien tarvitse osata kaikkea.

Matematiikka pakolliseksi kirjoituksiin?

Välillä kuitenkin väläytetään mahdollisuutta tehdä matematiikan kirjoittamisesta pakollista ylioppilaskirjoituksissa. Pakollisuus voisi johtaa siihen, että matematiikan kokeesta olisi tehtävä niin helppo, että siitä pääsisi läpi nekin, jotka eivät ole lukeneet lukiossa pitkää matematiikkaa tai muutenkaan erityisesti pärjänneet aineessa.

Matematiikan pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ei palvelisi oikeastaan kenenkään tarpeita. Toki pakollisuus voisi laittaa kaikki lukiolaiset pakertamaan enemmän matematiikan parissa, mutta matematiikkaan käytetty aika saattaisi olla pois jonkun muun aineen paremmasta hallinnasta. Kaikki ihmiset eivät tule tarvitsemaan matematiikkaa elämässään eivätkä töissään, eikä monen alan opiskeluhaussakaan oteta huomioon matemaattisia taitoja. Silloin matematiikan lisääminen ylioppilaskirjoituksiin olisi vain ehkä pienesti matemaattista yleissivistystä lisäävää.

Matematiikan huiput pitää saada eroteltua keskiverroista

Matematiikan pakolliseksi laittaminen kirjoituksissa voisi olla karhunpalvelus niille, jotka tosissaan haluavat pärjätä matematiikassa ja suuntautua matemaattisille aloille. Silloin he kirjoittaisivat ylioppilaskirjoituksessa sellaisen kokeen, jonka läpäisee vähäisetkin taidot omaavat oppilaat. Silloin voisi olla vaikeaa loistaa huippusuorituksilla. Kokeen laajuus on kuitenkin rajallinen, koska koe ei voi kestää päiväkausia. Siksi kysymysten määrä on suppea siihen, että siinä voisi erotella jyvät akanoista siten, että matematiikan tosiosaajien keskenkin voisi saada testillä aikaan erottelua.

Työnantajajärjestö Elinkeinoelämän Keskusliitto EK kuitenkin ehdotti matematiikan lisäämistä ylioppilaskirjoitusten pakolliseksi aineeksi. Yksi matematiikan pakolliseksi saamista puoltava argumentti on se, että nykyisin lukiossa jotkut jättävät matematiikan opiskelun aivan minimaaliseksi. Lukiossa on lyhyen matematiikan valitseville kuusi pakollista matematiikan kurssia. Näistä kuudesta kurssista tarvitsee saada läpi vain neljä, koska kahdesta kurssista riittää, että saa niistä hylätyn arvosanan. Siten opiskelija voi laskelmoida suorittamisensa siten, että opiskelee neljä ensimmäistä kurssia ja jättää kahden seuraavan kurssin jälkeen opiskelemisen sikseen, koska kurssia ei tarvitse saada läpi kuitenkaan saadakseen päästötodistuksen.

Opettajien keskuudessa, kuten kovin monella muullakin alalla, tyypillistä voi olla se, että omaa ainetta ja alaa pidetään kaikkein tärkeimpänä. Silloin turhauttaa, jos joku oppilas ei osoita mitään kiinnostusta aineeseen. Silloin opettaja voi olla sitä mieltä, ettei joku oppilas edes kuulu lukioon tai kuulu ansaita ylioppilastodistusta. Matematiikka on kuitenkin vain yksi aine monesta muusta lukion aineesta, eivätkä monet hakeudu lukioon opiskelemaan matematiikkaa, vaan aivan muita aineita. Lukio silti pyrkii yleissivistävyyteen, jolloin mukana on vähän matematiikkaakin. Ja voihan lukion matematiikan opinnot saada aikaan oppilaassa sen, että hän havaitseekin sen olevan juuri itselle mieluinen ala, johon haluaa panostaa ja jossa haluaa menestyä. Siksi on hyvä, että lukiossa on monia aineita.