Musiikin monet koulutusmahdollisuudet

Millainen koulutus valmistaa tutkijoita?

Mikäli opiskelu kiinnostaa, voi yksi hyvinkin varteenotettava polku olla tutkijan ura. Tutkijoita on hyvin erilaisia, mutta perimmiltään tutkijat uppoutuvat syvälle johonkin itseään kiinnostavaan aiheeseen oppiakseen siitä jatkuvasti jotain uutta, kehittääkseen erilaisia teorioita ja tietenkin yrittääkseen soveltaa oppimaansa jollain tavalla.

Tutkijan ura ei varmasti ole se kaikkein helpoin tie, sillä tutkijalta vaaditaan pitkää koulutusta ja myös tietynlaista luonteen lujuutta, intohimoa ja sinnikkyyttä. Ei ole kuitenkaan yhtä ainoaa koulutusta tai polkua, joka vie tutkijaksi, sillä tutkijoita päätyy työskentelemään hyvin erilaisissa tehtävissä. Tavallisimmin tutkijat tekevät töitä yliopistolla, mutta alasta riippuen tutkijoita saattaa siirtyä koulutuksen jälkeen erilaisiin tehtäviin myös voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, lääketeollisuuden yhtiöihin, hallituksen eri toimielimiin ja muuallekin. Riippuu pitkälti koulutuksesta ja alasta, millaisia mahdollisuuksia tutkijan eteen avautuu.

Miten tutkijaksi tullaan?

Millainen koulutus on edellytyksenä tutkijana työskentelemiselle? Usein tutkijaksi päädytään melkeinpä vahingossa. Omaa alaansa opiskeleva henkilö innostuu jostain tietystä aihepiiristä siinä määrin, että sen tutkiminen kiinnostaa ja motivoi. Tutkijat kiinnostuvat usein jo opiskellessaan jostain aihepiiristä. Koulutuksen edetessä oma mielenkiinnon kohde muuttuu tutkimuskohteeksi. On tärkeää kuitenkin kohdistaa tutkimusaihe riittävän kapeaan aiheeseen, jotta siihen pystyisi keskittymään riittävän syvällisesti.

Jos tutkijaksi aikova opiskelee esimerkiksi lääketiedettä ja häntä kiinnostaa aivan erityisesti syöpätutkimus, on silloin tärkeää koulutuksen kautta pyrkiä varmistamaan riittävän hyvä ymmärrys syövistä. Monet lääketieteellisen alan tutkijat nostavat tutkimusaiheikseen usein erilaisten tautien ja sairauksien synnyn ja ehkäisyn tutkimisen, mutta toisaalta vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä kaikkea on mahdollista tutkia. Esimerkiksi historian maisteri voi tutkia lasten muotia eri aikakausina, joista nykyajan lasten vaatetuksen trendeistä saa erittäin hyvän kuvan vaikkapa piipahtamalla lasten muotivaatteita myyvällä Yhtä lailla tutkimusaiheeksi voi nousta esimerkiksi naisen rooli keskiajan Suomessa. Juuri tutkimisen monimuotoisuus ja sovitettavuus kunkin omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti on yksi sen houkuttelevimmista puolista.

Mistä lähteä liikkeelle?

Seuraavaksi tarjotaan koulutukseen liittyen muutamia vinkkejä tutkijan uraa pohtiville.

1. Hanki sopiva koulutus. Tutkijaksi ei kannata ryhtyä ainakaan sellaiselle alalle, joka ei kiinnosta itseä tippaakaan. Suurin osa tutkimustyöstä suoritetaan yliopistotasolla, joten aivan aluksi tutkijaksi aikovan kannattaa hakeutua yliopistoon hakemaan itselle mieluista ainetta opiskelemaan. Jos ajatuksena on jo alusta alkaen ryhtyä tutkijaksi, voi jo etukäteen pyrkiä opiskelemaan sellaiseen yliopistoon, jolla on pitkät perinteet tutkimuksissa. Mitä enemmän tukea ja mahdollisuuksia opiskelija saa koulutuksen aikana, sitä matalampi on kynnys ryhtyä tutkijaksi. Usein tietynlaiset henkilöt hakeutuvat tutkijan töihin; näissä ihmisissä on määrätynlaista intoa ja aitoa kiinnostusta alaansa kohtaan.

2. Varmista riittävän korkea koulutustaso. Useimmiten yliopistotason koulutusta pidetään yhtenä peruskriteerinä tutkijaksi ryhtymiselle, vaikka toki poikkeuksiakin on olemassa. Tavallisesti kandidaatin paperit ovat ehdoton vähimmäisedellytys, mutta useimmat tutkijat suorittavat maisterin tutkinnon lisäksi myös tohtorin

tutkinnon ja jatkavat sen jälkeen akatemiaan tutkijoiksi.

3. Solmi jo koulutuksen aikana kontakteja. Opiskeluaikana tarjoutuu usein kullanarvoisia mahdollisuuksia päästä tutustumaan monenlaisiin organisaatioihin ja ihmisiin. Erilaisiin projekteihin ja ohjelmiin kannattaa ehdottomasti osallistua opiskeluaikana, sillä niistä voi olla tutkijalle myöhemmässä vaiheessa todella paljon hyötyä. Monilta yliopistoilta löytyy ihmisiä, joiden kontaktien avulla on mahdollista synnyttää yhteistyökuvioita kansainvälisellä tasolla.